Eilen illalla kierrettiin vielä verryttelylenkki Kierikkikeskuksen kivikautisen kylän läpi. Kivikautisten asumusten rekonstruktiot olivat hienosti toteutettuja. Saunaankin päästiin pienten avaimeen liittyvien epäselvyyksien selvittyä. Lammessa oli oikein virkistävää pulikoida.
Tänään lähdettiin liikenteeseen jo ennen kahdeksaa innosta puhkuen suorittamaan viimeistä etappia. Kierikinhovin tyylikkäässä hotellihuoneessa nautiskeltiin vielä ennen lähtöä aamiaiskorin antimia. Korin sain eilen illalla kiikutettua vastaanotosta huoneeseen pyöräntarakalla.
Sää suosi meitä tänäänkin. Auringon paisteessa ja hyvässä lämmössä saatiin polkea koko matka. Matkanjohtaja oli valinnut tutustumiskohteiksi Kiimingin vanhan kirkon vuodelta 1760 ja Koitelinkosken. Kirkkoon ei päästy sisälle, opaskin seisoi portailla odotellen avaimia. Kirkossa oli hieno torni, sellainen paanupäällysteinen piikki. Koitelinkosken kalliot ja niiden välissä kohisevat vesimassat olivat myös näkemisen arvoiset. Sieltä löytyi kiva Tunnelmatupa-kahvio, jossa juotiin kahvit ja Antti söi pannaria.
Koitelinkoskelta oikaistiin soratietä pitkin kohti Oulua ja päätepistettä. Kehuskeltiin siinä Oulun kaupungin loistavaa pyörätieverkostoa ja varsinkin opasteita. Juurikin sitten kriittisestä risteyksestä puuttui opastusviitta ja ajoimme hiukan harhaan. Löysimme lopulta Tuija-serkun talon pihalle. Siinä hetkisen turistuamme lähdimme kohti Jänönpolkua. Kerkesin ajaa noin 400 m, kun huomasin, että jotain outoa oli tekeillä vaihteenvaihtajassa. Tuntui siltä kuin vaihtaja ei olisi toiminut ja hetken talutin pyörää. Hyppäsin sitten kuitenkin pyörän selkään tavoittaakseni matkanjohtajan. Täydellä painolla kun polkaisin vauhtia, niin kuului rusahdus ja matka päättyi siihen. Vaihtaja makasi maassa ja takarapakaari oli repeytynyt keskeltä kahtia. Irrottelin siinä sitten vaihtajan ja ketjut pyörän pinnojen välistä ja talutin pyörän Tuijan pihaan. Siitä matkani jatkui autokyydillä. Antti sujutteli ongelmitta perille saakka. Onneksi epäonni kohtasi tässä vaiheessa retkeä. Olisin ehkä päästellyt melkoisen liudan ärräpäitä, jos pyörärikko olisi tapahtunut Kainuun korvessa.
Pyöräily on mahtavaa: ei vaatimuksia, ei pakkoa, ei rusentavia tavoitteita. Hienoista maisemista nautiskellen ja vapauden tunteesta huumaantuneena polkaisee helposti pitkänkin matkan. Erityiskiitokset vielä Jänönkujan majatalon emännälle herkullisesta päivällisestä, kyydityksestä ja ylöspidosta. Suuret kiitokset myös matkanjohtajalle suurenmoisesta suunnittelutyöstä. Hyvä retken suunnittelu takaa onnistumisen. Lisäksi kiitos hyvästä huumorista ja humoristisesta suhtautumisesta matkan varrella kohtaamiimme koomisiin ja vähemmän koomisiin tilanteisiin.
Sitten päivän siniset ja valkoiset:
