Aamulla herättiin tyytyväisinä pikkuisessa mökissämme. Aamupalaksi juotiin vahvat kahvit, jotka keitimme kaapista löytyneistä jämäkahveista. Riitti justiinsa kuuteen kuppiin. Sää vaikutti tuhruiselta mutta tyyneltä. Viimeisen etapin aloitimme polkaisemalla Kyyjärven Shellille aamupalalle. Sää oli pilvinen ja oli myös pientä pisarointia. Minä kiskoin jo mökin pihassa sadeasun päälleni varmuuden vuoksi. Antti aikoi kokeilla onneaan ja lähti rohkeasti matkaan luottaen poutasään hellivän viimeisellä pätkällä.Poljimme valtatietä 13, jossa olikin aluksi varsin hyvin pyöräilyyn sopiva piennar. Piennar kapeni kymmensenttiseksi heti kun ylitettiin Keski-Suomen maakuntaraja. Siinä sitä mentiin tukkirekkojen viuhtoessa ohi. Lähestyessämme Saarijärveä ylämäet vähän pitenivät ja saatiin viimeinkin alamäissä kunnon vauhteja ja palauttava hetkiä. Rauhallista kyytiä poljettiin ja nautiskeltiin pyöräilystä. Valtatieltä poistuttiin Kolkanlahdentielle, jossa olikin loistavat alamäet. Saavutimme tällä pätkällä retken nopeusennätyksen 42km/h.
Saarijärvi otti meidät vastaan kauniin auringonpaisteen kera. Tämä olikin ensimmäinen etappi, joka päättyi aurinkoisesti. Polkiessamme läpi kylänraitin Antti kertoili lapsuutensa paikoista. Paikat ovat muuttuneet melkoisesti 59 vuodessa. Viimein kohosi edessämme Saarijärven kirkko ja parkkipaikalta löysimme Katin meitä jo odottelemassa. Katselimme siinä kirkkomaata ja kävimme Antin vanhempien haudalla. Retken kovin ponnistus oli pyörien punnertaminen Caddyn katolle. Siitäkin selvittiin ilman kolhuja. Nyt körötellään autokyydillä Laukaan Äijälän Tuliniemeen liottamaan itseämme Uurajärvessä.
Olipa taas mahtava retki! Retken kokonaisuuspituus oli 392 km.
Kiitos Antti-eno, olet parasta matkaseuraa ja äärettömän lahjakas suunnittelemaan hyvin toimivia pyöräretkikokonaisuuksia.
